*

Jukka Leppälahti Innovaatiokyvykkyys kansalliseksi vahvuudeksi!

Tutkimus ja innovaatiot korkeakoulujärjestelmän uudistamisessa.

Tuntuu, että Suomessa käytävässä keskustelussa korkeakoulujärjestelmän ja innovaatiojärjestelmän  suhteesta on jo pitkään mennyt puurot ja vellit sekaisin. Tieteentekijöiltä vaaditaan tuloksena sovelluksia ja samalla varsinaisilta  innovaatioiden tekijöiltä vähennetään tukea. Tutkijat tuskastuvat ja innovaatiotoiminta hiipuu. Johdonmukainen kehittäminen vaatisi peruskäsitteiden ymmärtämistä ja innovaatiojärjestelmän rakenteiden uudistamista.

Perustutkimuksella tarkoitetaan sellaista toimintaa uuden tiedon saavuttamiseksi, joka ei ensisijaisesti tähtää käytännön sovellukseen. Perustutkimus ei siis jo määritelmän mukaan liity suoraan innovaatioprosessiin. Perustutkimus tuottaa kuitenkin tärkeää osaamista, osaajia ja tietoa, jota varsinaiset innovaattorit voivat hyödyntää.  

Soveltavalla tutkimuksella tarkoitetaan sellaista toimintaa uuden tiedon saavuttamiseksi, joka ensisijaisesti tähtää tiettyyn käytännön sovellutukseen. Soveltava tutkimus ei kuitenkaan itsessään synnytä innovaatioita.

Innovaatiot syntyvät ongelmien ratkaisemisesta ja näihin ratkaisuihin perustuvien uusien tuotteiden kehittämisestä sekä markkinoille viemisestä. Eikä millaisten ongelmien tahansa vaan sellaisten ongelmien, joiden ratkaisusta on niin suurta hyötyä, että asiakkaat ovat valmiita maksamaan uudesta sovelluksesta, innovaatiosta. Ratkaistavat ongelmat ovat monenlaisia: Esimerkiksi kuinka voidaan lentää (Wright veljekset ja lentokone), kuinka voin lennättää ihmisiä halvalla (halpalentoyhtiöt), kuinka korvataan lihan proteiini (nyhtökaura) jne. Kuten näissä esimerkeissä alkuperäinen idea voi syntyä missä tahansa mutta idean kehittämiseksi innovaatioksi markkinoille tarvitaan yritys.

Tarvitaan siis ideoita siitä kuinka ongelmia pitäisi ratkaista. Ideoita voivat tuottaa insinöörit, tutkijat, keksijät tai periaatteessa kuka tahansa. Ideoinnissa tarvitaan mahdollisimman monien erilaisten ihmisten, erilaisten osaamisten ja asioiden kohtaamista. Ideoita ei ole varsinaisesti pulaa mutta niiden hyödyntäminen ja kehittäminen innovaatioksi on vaikeampaa. Suuresta määrästä ideoita on  kyettävä erottamaan parhaimmat kehitystöhön. Kuten edellä todettiin innovaatiot tehdään yrityksissä ja ne luovat yrityksille uutta liiketoimintaa. Kehitystyössä on koko ajan testattava idean kantavuutta asiakkailla ja tarvittaessa muutettava oletuksia ja jopa tavoitetta. Kehitystyössä tarvitaan myös soveltavaa tutkimusta tuottamaan tietoa ratkaisun eri vaiheista ja niiden toiminnasta. Tässä yritysten ja tutkijoiden on toimittava hyvässä yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa.

Kuinka sitten edellä olevan valossa tutkimus ja innovaatiotoiminta olisi Suomessa organisoitava? Kysymys on elintärkeä Suomelle, sillä vähenevistä resursseista olisi saatava kaikki teho irti. Esimerkiksi maailman huippuyliopistojen budjetit opiskelijaa kohti voivat olla moninkertaiset verrattuna siihen millaisilla resursseilla suomalaiset yliopistot toimivat.

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla toimii 14 yliopistoa, joita ns yliopistokeskukset täydentävät niillä alueilla, joilla ei ole omaa yliopistoa. Yhteistyöhön osallistuvat usein myös alueen ammattikorkeakoulut, kunnat ja maakuntaliitto. Määrä on liian suuri koska ei voi olettaa jatkossa resurssien lisääntyvän oleellisesti. Toisaalta olisi kuitenkin pyrittävä pitämään kiinni koko maan kattavasta osaamisverkostosta. Tarvitaan siis järkevää työnjakoa.

Suomelle järkevä ratkaisu olisi keskittää maailman huipulle tähtäävä (perus)tutkimus. ehkä 3-4:n hyvin resursoituun kilpailukykyiseen tutkimusyliopistoon. Muut yliopistot ja ammattikorkeakoulut suuntautuisivat opetukseen ja innovaatiotoimintaan yhdessä yritysten kanssa. Näitä voisi kutsua  innovaatiokorkeakouluiksi. Varsinaisilta tutkimusyliopistoilta ei innovaatiotoiminta tietenkään olisi kielletty mutta niiden ohjauksen tulostavoite olisi huipputason tiede kun innovaatiokorkeakoulua ohjattaisiin tavoitteena innovaatiot ja innovaatiotoiminta yritysten kanssa. Oleellista on innovaatiokorkeakoulujen verkoston ulottaminen kattamaan koko maan mutta niiden lukumäärä on sovitettava käytettävissä oleviin raharesursseihin. Kokonaisuutena julkisen rahoituksen tarve vähenisi tutkimusyliopistojen määrän vähenemisen myötä vaikka nämä aiempaa paremmin resursoitaisiinkin. Toisaalta innovaatiokorkeakoulut maakunnissa voisivat saada lisää yksityistä rahoitusta innovaatiotoiminnan ja yritysyhteistyön avulla.

Innovaatiokorkeakouluissa opetusohjelmassa innovaatiokyvykkyys ja sen osatekijät olisivat keskeisessä asemassa. Tutkintovaatimuksiin kuuluisi mm. työskentely yrityksissä innovaatioiden kehitystyössä, joten, tämä verkosto tuottaisi myös innovaatio-osaajia kautta maan yritysten palvelukseen. Tällä hetkellä moderni innovaatio-osaaminen on jäänyt pahasti taka-alalle opetusohjelmissa. Näistä modernit innovaatiometodit hallitsevista osaajista olisi kova kysyntä työmarkkinoilla. Palaan seuraavissa blogeissani innovaatiokyvykkyyden konkreettisiin osatekijöihin. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Luuletko, että noille kahdella linjalle voidaan valita opiskelijst kyvykkyyttä eriyttämättä?

Mitä "innovaatio-osaaminen" on?

Tässä julkaisussa Panu Raatikainen vertaa suomalaisten ja amerikkalaisten korkeakoulujen resursseja:
http://www.tiedeliitto.net/tiedepolitiikka_lehti/t...

Käyttäjän jukkakleppalahti kuva
Jukka Leppälahti

En nyt näe opiskelijavalinnoisa ongelmaa. Opiskelijat hakeutukoon kiinnostuksensa mukaan korkeakouluihin, joissa opintoohjelmat tietysti ovat hieman erilaisia kuten nykyäänkin. Innovaatiokyvykkyys on sen verran laaja asia, että palaan siihen erikseen. Sen voin sanoa, että se on konkreettista käytännön osaamista. Innovaatiotoimintaa turhaan mystifioidaan Suomessa kun se todellisuudessa on systemaattista ja organisoitavissa sekä johdettavissa olevaa toimintaa.
Kiitos tuosta linkistä.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Pelkkä Kiinnostus on kelvoton kriteeri. On nyhjääjiä, luovia, impulsiivia... Koulu ei auta tunnistamaan tuota "innovaatiokyvykkyyttä".

Käyttäjän Laura-MaijaHero kuva
Laura-Maija Hero

Juurikin näin Jukka Leppälahti! Naulan kantaan. Näissä innovaatio-oppilaitoksissa metataso (innovaatiokompetenssien tunnistaminen ja arviointiosaaminen, innovaatioprosessien fasilitoimisosaaminen sekä verkottuneen toiminnan systemaattinen hallinta tulevat pedagogiseen keskiöön. Jopa oppilaitoksen organisaatio ja opetussuunnitelma voidaan muokata tukemaan innovaatioiden syntymistä. Kirjoittaja puhuu radikaaleista lopputuotoksista, mutta isoilla määrillä inkrementaalisia voidaan muuttaa nopeammin esim. Ihmisten onnellisuutta, hyvinvointia, viihtymistä ja ratkoa niitä yhteiskunnan kaikkkein kalleimpia yhteiskunnan ongelmia ja myös innostaa yrittäjyyteen. Esim. Metropolia amk (16000 opiskelijaa) on verkostomainen toimija, joka on pakottanut jokaisen opsiin melko laajan Innovaatioprojekti 10 op. Tärkeintä opiskelijan oppimisen kannalta ei ole innovaatio yhteistyöyritykselle, vaan innoprosessien ja kompetenssien kehittyminen ja niiden soveltamisen osaaminen työelämässä.

Innovaatiokyvykkyys koostuu kokonaisesta kompetenssiavaruudesta, jos kompetenssilla käsitetään niitä henkilökohtaisia ominaisuuksia, tietoja, taitoja ja asenteita, joita innovaatioiden synnyttämisprosesseissa tarvitaan. Luovuuden projektin hallinnan jne. taitoja on helppo yhdistää innovaatioprosesseihin, mutta markkinoille viemiseen liittyviä taitoja pitäisi paremmin tunnistaa. Tästä asiasta on aika vähän luotettavaa tieteellistä tutkimusta toistaiseksi (yritän parhaillani itse julkaista aiheesta.). Tällä hetkellä oppilaitosten arviointikriteerit perustuvat yleensä luovuuden, projektinhallinnan, viestinnän ja verkostoitumisen osaamisen ajatukseen innovaatiokyvykkyydestä.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Forgive me my stupidity, mutta mitä nyt oikein Laura-Maija haet tällä:
"Näissä innovaatio-oppilaitoksissa metataso (innovaatiokompetenssien tunnistaminen ja arviointiosaaminen, innovaatioprosessien fasilitoimisosaaminen sekä verkottuneen toiminnan systemaattinen hallinta tulevat pedagogiseen keskiöön."

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Olisi hauska nähdä jokin pikaisesti pätäkkää tuottava arkeologinen innovaatio!

Käyttäjän jukkakleppalahti kuva
Jukka Leppälahti

Eikö arkeologia ole poikkitieteellinen ala, jossa hyödynnetään hyvinkin erilaisia menetelmiä, joita voisi soveltaa joillain kaupallista potentiaalia omaavilla aloilla. Maallikolle tulee mieleen vaikka matkailu ja vaikka historia hyödyntävät sosiaaliset innovaatiot. Kreikkalaiset ovat tässä hyviä...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset