Hyvät ja huonot innovaatiot talouskasvun luomisessa

Pitäisikö innovaatioiden syntyä tukea julkisin varoin? Millaisia innovaatiota pitäisi tukea ja millaisiiin ei pitäisi veroeuroja käyttää? Keskustelua innovaatiopolitiikasta vaikeuttaa sekava ja monimutkainen terminologia. Kun peruskäsitteita ei ymmärretä tai ymmärretään eri tavalla, syntyy yhtä sekava keskustelu. Harmi kyllä alan tutkijatkaan Suomessa eivät juurikaan ole pyrkineet selventämään innovaatioterminologiaa julkisessa keskustelussa.

Innovaatiotoiminnan tukemisen peruste on kuitenkin vahvasti dokumentoitu erilaisissa selvityksissä ja viimeksi mm ETLA:n ”Muistioita hallitukselle: Talouspolitiikan linjaus keväällä 2017”. Kyse on lyhykäisyydessään markkinapuutteen korjaamisesta: ” Mikäli tutkimus- ja kehitystoimintaa ei tueta lainkaan julkisin varoin, yritykset toteuttavat pelkästään hankkeita, joiden yksityiset odotetut tuotot ylittävät kustannukset. Tällöin toteuttamatta jäävät sellaiset hankkeet, jotka tiedon läikkymisen kautta hyödyttäisivät myös laajempaa yritysjoukkoa ja joiden yhteiskunnalliset tuotot ylittäisivät hankkeen kustannukset.”

Innovaatiota on luokiteltu jakamalla ne mm radikaaleihin (merkittävä muutos, läpimurto  aiempiin verrattuna, voi luoda uutta markkinaa) tai inkrementaalisiin, jotka tuovat pienehköjä parannuksia jo markkinoilla oleviin tuotteisiin.  Kansantalouden kasvun kannalta kuitenkin mielenkiintoisempi jako on mm MIT:N Clayton Christensenin esittämä jako Häiritseviin (Disruptive), Ylläpitäviin (Sustaining) ja Tehokkuusinnovaatioihin (Efficiency).

Disruptiivinen innovaatio tulee markkinoille jollakin vakiintuneen tuotteen markkinoiden alasegementillä, ts tuote/asiakassegmentillä, joka ei kiinnosta markkinajohtajia vähäisen tuotto-odotuksen vuoksi. Disruptiivinen innovaatio kehittyy asteittain paremmaksi ja lopulta syrjäyttää markkinajohtajan parhaimmat tuotteet. Esimerkiksi käy henkilökohtainen tietokone (pc), joka tuli markkinoille vaatimattomana lasten pelikoneena mutta ajan mittaan kehittyi ja syrjäytti yliopistojen ja yritysten isot tietokoneet näiden valmistajien menettäessä busineksensa.  Henkilökohtaisten tietokoneiden tuotanto, myynti, jakelu ja huolto loi paljon työpaikkoja, sitoi pääomia ja loi talouskasvua.

Ylläpitävät innovaatiot ovat tuoteparannuksia olemassa oleviin tuotteisiin. Nämä ovat yrityksille tärkeitä niiden pyrkiessä säilyttämään kilpailukykynsä markkinoilla. Ne eivät vaadi pääomapanoksia yhtä paljon kuin häiritsevät innovaatiot eivätkä myöskään luo yhtä paljon uusia työpaikkoja ja kasvua sillä ne korvaavat yritysten vanhoja tuotteita.

Tehokkuusinnovaatiot mahdollistavat tuotteiden tekemisen aiempaa halvemmalla. Ne vähentävät työpaikkoja ja vapauttavat pääomaa, koska tuotanto saadaan aikaan pienemmällä työllä ja vähemmillä laitteilla. Tuottavuus kasvaa mutta tuotannon määrä ei välttämättä kasva ellei vapautuvaa työvoimaa ja pääomaa investoida häiritsevien tai radikaalien innovaatioiden kehittämiseen.

Tehokkuusinnovaatiot parantavat suoraan yrityksen kannattavuuden mittareita kuten sijoitetun pääoman tuottoa, koska tuotantopanoksia tarvitaan vähemmän. Tämä on toimintaa, johon yritysjohdolla on vahva intressi kilpailun ja markkinoiden ohjaamana ellei jostain syystä riski olisi liian suuri, joka lienee melko harvinaista näissä innovaatioissa. Lisäksi yrityksen johdon menestyksen mittarit kuten sijoitetun pääoman tuoto, ohjaavat sijoittamaan vapautuvan pääoman uusien tehokkuusinnovaatioiden kehittämiseen ja parantamaan nopeasti kannattavuutta eikä ottamaan häiritseviin innovaatioihin liittyvää hidasta kehitystä,  riskiä ja epävarmuutta tulevasta tuotosta. Syntyy kasvun kannalta tuhoisa kierre.

Vastaavasti ylläpitävät innovaatiot ovat yrityksen elintärkeätä normaalia toimintaa, johon yrityksellä on vahva kannuste markkinoilta. Sen sijaan häiritsevät innovaatiot ovat alkuvaiheessa rajoitetuilla markkinoilla yleensä heikosti kannattavia ja niihin riski on suuri, joka haittaa markkinaehtoisen rahoituksen hankkimista näiden kehitykseen. Näiden synty ja kehitys voi vaatia myös kokonaan uuden osaamisen luomista, joka ei markkinaehtoisesti onnistu. Talouskasvun ja työpaikkojen synnyn kannalta nämä ovat kuitenkin yhteiskunnan kannalta välttämättömiä innovaatiota ja siksi niiden kehittämisen tuki on perusteltua.

Yritysten toiminnan suuntautuminen talouskasvun kannalta tehottomiin innovaatioihin saattaa olla ainakin osaselitys pitkällä aikavälillä havaittuun talouskasvun ja tuottavuuden kasvun hidastumiseen USA:ssa vuoden 1970 jälkeen. Vuosina 1996-2004 kasvu hetkeksi piristyi mutta kääntyi laskuun sen jälkeen. Tätä hetkellistä piristymistä on selitetty pc:n, internetin ja älypuhelimen käyttöönoton vaikutuksilla, jotka on jo pääosin hyödynnetty. Tämän valossa voi miettiä onko nykyisellä digitalisaatiohypellä todellista vaikutusta aitoon talouskasvuun vai syntyykö digitalisaation tuloksena edellä kuvattu tehokkuusinnovaatioiden tuhoisa kierre.

Innovaatiopolitiikka ja strategia pitäisi rakentaa ymmärrykselle erityyppisten innovaatioiden vaikutuksille, joita vähitellen on alettu ymmärtää vaikka lisätutkimuksia tästä tarvitaan. Julkinen tuki pitäisi kohdistaa voimakkaasti vain disruptiivisten ja niiden niin riskipitoisten radikaalien innovaatioiden kehittämisen, joita yritykset eivät voi omalla riskillä käynnistää. Innovaatiorahoittajien ei pidä varsinaisesti tässä palvella yrityksiä vaan itse asiassa ”ostaa” yhteiskunnan kannalta hyödyllistä käyttäytymistä. 

jukkakleppalahti
Sitoutumaton Kerava

TkT, Innovaatioasiantuntija ja tutkija. Opi perusasiat.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu