*

Jukka Leppälahti Innovaatiokyvykkyys kansalliseksi vahvuudeksi!

Kehitetäänkö poukkoillen vai suunnitellen

Sitran yliasiamies Mikko Kosonen summasi Hesarissa 22.1., että kehittämisessä ei voi eikä edes pidä välttää poukkoilua. Maailma on kuulemma niin sotkuinen ja epäselvä, että asioita ei voi suunnitella valmiiksi vaan pitää tehdä ja sitten korjailla. Sitra on Kososen mukaan saanut tämän ajatuksen läpi hallitukselle. Siltä tosiaan näyttää: Tukuittain peruttuja hankkeita ja harkitsemattomia päätöksiä viimeisenä Bernerin liikenneverkkohanke. Poukkoilu voi olla poukkoilijalle mukavaa kun ei tarvitse kunnolla perehtyä asiaan ja voi unohtaa asiantuntijat ja muut asianomistajat. Poukkoilija itse näyttäytyy modernina aktiivisena henkilönä ja arvostelijat voi leimata menneisyydessä eläviksi muutosvastarintavammaisiksi.

Ongelmaksi poukkoilu muodostuu kuitenkin, kun poukkoillaan veronmaksajien rahoilla. Poukkoilu ei ole ilmaista ja tulokset viivästyvät turhaan. Turhaa työtä tekevien virkamiesten palkat ovat vielä pieni kustannus verrattuna huonojen päätösten aiheuttamiin kansantaloudellisiin tappioihin.

Hallituksella on erityinen vastuu toimintatavoistaan myös siksi, että ylimmän päättäjätason toimintatavat leviävät hallinnossa alemmille tasoille, jolloin huonot toimintamallit kertautuvat ja rapauttavat hallinnon tehokkuutta. Jos poukkoilu on tuhoisaa niin kuinka sitten sotkuisessa ja sekavassa maailmassa pitäisi toimia uuden kehittämisessä?

Suunnittelussa on erotettava ns ”insinöörisuunnittelu”, johon lähtötiedot ovat olemassa. Nämä tietysti insinööri suunnittelee aina valmiiksi eikä jätä kesken oli maailma sitten kuinka sotkuinen tahansa. Kun kyse on uudesta asiasta, johon ei ole riittäviä lähtötietoja, ei tietysti ”insinöörisuunnittelua” voida tehdä mutta tässäkin on välttämätöntä suunnitella eteneminen ja prosessi puuttuvien tietojen luomiseksi. Varoittavana esimerkkinä tämän laiminlyömisestä toimii ministeri Bernerin eteneminen liikenneverkkoinnovaation kehittämisessä.

Perusvirhe tapahtuu siinä vaiheessa kun tekeminen ja suunnittelu ymmärretään toistensa vaihtoehtoina ikään kuin olisi valittava jompikumpi. Perinteisen asiantuntijuuteen ja suunnitteluun perustuvan  toimintatavan on nähty olevan liian hidas, jolloin ratkaisua on haettu mallista ”kädet saveen ja tekemällä oppii”, jota SITRAN malli näyttäisi edustavan. Tätä on tukenut mielikuva dynaamisista startup-yrityksista, jotka toimivat ja menestyvät näin. Tämä vain on täydellinen väärinkäsitys, joka perustuu puutteellisen ymmärrykseen innovaatiokyvykkyyden osatekijöistä.

Muutamia vuosia sitten amerikkalaiset sarjayrittäjät Eric Ries, Steve Blank ja Ash Maurya kehittelivät menetelmän, joka mullisti käsitykset siitä kuinka innovaatioita kehitetään ääremmäisen epävarmuuden olosuhteissa. Lean Startup menetelmä levisi nopeasti ympäri maailman. Malli kehitettiin toimintamalliksi juuri epävarmaa ja sotkuiseen maailmaan. Menetelmä sopii paitsi startup-yrityksille niin myös suuryrityksille, julkisille organisaatioille ja mille tahansa organisaatiolle, joka kehittää uutta epävarmoissa olosuhteissa. Kyseessä on siis yleispätevä metodi. Jollain kumman tavalla Lean Startup metodi vääristyi Suomessa poukkoiluksi vaikka kyse on hyvin suunnitelmallisesta toiminnasta, jonka perusteet on hallittava, jos haluaa menestyä systemaattisesti kehitystyössä.

Metodissa suunnitelman pääasiat suunnitellaan ja pistetään tiivistetysti yhdelle sivulle (lean canvas). Oleellista on kirjata aito ongelma, jota halutaan ratkaista, oma ratkaisumalli, kohderyhmä ja miettiä lisäarvo sekä kilpailuetu, jota ratkaisulla saavutetaan verrattuna jo olemassa oleviin ratkaisuihin. Työ ei suinkaan ala säntäämällä umpimähkään kehitystyöhön vaan ensin hankitaan faktoja ongelman ja ratkaisun merkityksestä asiakkaille ja käyttäjille.  Toiveajattelu oman idean loistokkuudesta ei riitä vaan on verifioitava idean kantavuus konkreettisesti asiakkaiden kanssa. Näin siksi, että sotkuisessa nopeatempoisessa maailmassa ei ole varaa ja aikaa alkaa kehittämään sellaista mitä kukaan ei halua ja jolle ei ole aitoa tarvetta. Jos idea faktojen valossa sitten näyttää oikealta, voidaan jatkaa ja nostaa kehityspanoksia. Koko ajan on kuitenkin mitattava systemaattisesti erikseen määritellyillä mittareilla etenemistä sekä ”markkinan” reaktioita kehittämisen tuloksiin ja tietysti tarvittaessa mittausten perusteella muutettava alkuoletuksia.

Lean Startup tarjoaa raamin systemaattiselle, suunnitelmalliselle ja hukkaresurssia säästävälle kehittämiselle mutta toimialojen erot johtavat eroihin soveltamisessa. Kun ICT alueella monesti innovaatio perustuu nopeaan ohjelmiston kehittämiseen, jota on helppo internetin kautta esitellä asiakkaille ja tarvittaessa nopeasti muuttaa, on tilanne kokonaan toinen esimerkiksi prosessitekniikan, SOTEN:n, liikenneverkon  tai vaikka energiatekniikan alueella. Näissä puhutaan helposti 5-10 vuoden kehitystyöstä. Lisäksi joudutaan testaamaan uuden prosessin toimivuus eri mittakaavoissa lähtien labra-ja penkkimitan kokeista, siirtyen pilotointiin ja demonstrointiin ennen kaupallisen version rakentamista. Taloudelliset panokset kasvavat koko ajan voiden olla pilotoinnissa jo kymmeniä tai satoja miljoonia euroja. Näitä vaiheita ei voi ohittaa ottamatta kovaa riskiä, sillä esimerkiksi kemialliset, fysikaaliset ilmiöt sekä yhteiskunnalliset ilmiöt muuttuvat kun kokeiden/koelaitteiden mittakaava kasvaa. Surullisen kuuluisa Talvivaara olisi varmasti hyötynyt kunnollisesta pilotoinnista ja demonstroinnista ennen suuren mittakaavan kaupallisen laitoksen rakentamista. Perustuloa hallitus on ansiokkaasti lähtenyt pilotoimaan pienessä mittakaavassa, samaa voisi suositella SOTE:n.

Voisin väittää toisin kuin Kosonen, että mitä sotkuisempi ja epäselvempi maailma on, sitä enemmän tarvitaan faktojen esiinkaivamista ja suunnitelmallista etenemistä Lean Startup metodia soveltaen. Mitä selkeämpi ja yksinkertaisempi tilanne on, sitä vähemmän suunnittelua tarvitaan. Hallinnon ja myös suomalaisten yritysten innovaatiokyvykkyyttä olisi nopeasti kehitettävä ajantasalle.   

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset