Jukka Leppälahti Innovaatiokyvykkyys kansalliseksi vahvuudeksi!

Suomi ykkönen innovaatioissa, USA kakkonen?

Viime viikolla julkaistiin ennakkotietoja OECD:n tekeillä olevasta Suomen innovaatiojärjestelmän arvioinnista. Keskeinen suositus näyttäisi olevan vision laadinta, joka TEM:n mukaan on jo tekeillä ! Visiolla tarkoitetaan tavoitetilan määrittelyä, joka tietysti olisi tehtävä mikäli se sattuisi Suomessa olemaan epäselvä. Mutta kun ei ole. Kaikki visioon tarvittava on ollut tiedossa jo pitkän aikaa eikä tätä enää tarvitsisi pohtia. OECD:n mukaan myös  …”Suomi tarvitsee uusia korkean teknologian vientialoja ja innovatiivista yrittäjyyttä. Myös perinteistä teollisuutta on uudistettava ja sen kansainvälistä kilpailukykyä on vahvistettava. Korkeatasoista osaamista ja uusia teknologioita on hyödynnettävä aiempaa paremmin markkinoiden kasvua edistävien innovaatioiden tuottamiseksi…”. Vaarana on, että innovaatiojärjestelmän päivitys hautautuu tällaisten itsestäänselvyyksien toistamiseen ja poliittisen jargoniin

 Emme tarvitse jälleen uutta viidenkymmenen sivun power point esitystä, jossa todetaan yleisiä lausumia hallinnon rakastamaan tyyliin: ”..Suomen on oltava ykkönen innovaatioissa..ykkönen tekoälyssä…”.  Jos tällaisen tavoitteen asettaa niin on kyettävä sanomaan milloin tavoite on saavutettu? Mikä on se mittari, josta tiedetään, että Suomi on ykkönen ja vaikka USA ja Saksa kakkonen ja kolmonen? Tällaista mittaria ei ole eikä sellaista ole tarkoituksenmukaista  yrittää määritellä. Tarvitsemme konkretiaa.

Loputtoman visiotyön sijasta tarvitsemme strategian, ajatuksen sen toteuttamistavasta ja määrätietoisen toteutuksen. Tärkeintä on tunnistaa ne keinot jolla Suomi erottuu ja saavuttaa kovaa kilpailuetua muihin maihin nähden. OECD on oikeassa todetessaan, että ”.. olisi uudistettava julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusmalleja..” mutta mitä tämä tarkoittaa konkreettisesti?. Radikaalit innovaatiot syntyvät lähes aina erilaisten ajatusten kohtaamisista, joka tulisi olla julkisen rahoituksen pääedellytys. Epämääräisiä toimialakohtaisia keskittymiä tai ekosysteemejä ei ole syytä rakennella vaan julkinen panostus pitää kohdistaa tietyn alan yritysten ja tutkijoiden altistamiseen vieraiden alojen ajatuksille ja keskusteluun vieraiden alojen yritysten ja tutkijoiden kanssa.

Lisäksi on oleellista tunnistaa mitä kilpailijat jo tekevät suhteessa itseemme.  On tuhoisaa seurailla hypetrendejä ja tehdä sitä mitä muutkin. Jos ajattelemme, että panostamme esimerkiksi tekoälyyn, on kyettävä tunnistamaan miten siitä voi syntyä Suomelle törkeä kilpailuetu. Jos tätä ideaa ei löydy,  on valittava muita panostusalueita. Pieni maa ei voi olla kaikessa (lähes) paras mutta varmasti biojalostuksessa tai vaikka ICT-teknologian sovelluksissa, jossa meillä on kansallisia vahvuuksia, joita monilta puuttuu. Viisaat valinnat pohjautuvat usein kansallisiin vahvuuksiin.

Strategian ja toteutuksen kannalta tärkeää on löytää eri toimijoille sopivat roolit ja oikeat ihmiset avainpaikoille toteuttamaan strategia-ajatusta.  Paras innovaatioasiantuntemus olisi saatava mukaan.

Nämä asiat on puristettavissa muutamissa kuukausissa parille power pointille ja lähdettävä toteuttamaan suunnitelmaa. Oleellista on kyetä päivittämään suunnitelmaa ketterästi, kun maailma muuttuu ja työn aikana varmasti löytyy uusia tapoja saavuttaa kilpailetua. Jos Suomi tekisi radikaaleja innovaatioita ja törkeää kilpailuetua tavoittelevan strategian, olisimme aika lähellä tuota ykkössijaa, koska vastaavaa kansallista suunnitelmaa ei maailmalta löydy.     

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Visio ei ole tavoitetila, vaan tavoiteltu tahtotila.

Urheilijoita ei palkita kuntomittauksien perusteella, vaan voitoista. Eri maiden paremmuutta innovoinnissa mitataan kuitenkin harhaisesti innovaatiokunnolla: panostukset, jalostusarvo, koulutettu työvoima, tuottavuuden kehitys ...
http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/230...

Käyttäjän jukkakleppalahti kuva
Jukka Leppälahti

Olet tuossa oikeassa, että innovointia mitataan oudosti. Sanoisin, että kyse ei ole mittauksissa usein edes kuntomittauksista vaan tiettyjen taustatekijöiden keskiarvoista, jotka eivät kerro todellista tilannetta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset