*

Jukka Leppälahti Innovaatiokyvykkyys kansalliseksi vahvuudeksi!

Kylähullut synnyttivät ilmailun liiketoimintaekosysteemin

Innovaatiokeskustelussa muodikkaaksi termiksi on noussut liiketoimintaekosysteemi, joita jokainen kynnelle kykenevä taho haluaa synnyttää vieläpä hallinnollisin toimin. Näitä ei kuitenkaan voida hallinnollisilla toimilla synnyttää, koska ensin tarvitaan merkittävä innovaatio, jonka ympärille ne rakentuvat pitkän ajan kuluessa. Hyvän esimerkin tarjoaa ilmailun liiketoimintaekosysteemi.

Ilmailun liiketoimintaekosysteemin lähtölaukaus kajahti 3.12.,1903 klo 10.35 kun pienen pk-yrityksen Wright Bicycle Companyn mekaanikko Orwill Wright nousi lentoon ensimmäisenä kerran veljensä kanssa rakentamallaan moottorikäyttöisellä maailman ensimmäisellä lentokoneellaan. Lento oli lyhyt mutta jo viisi vuotta myöhemmin veljekset kiersivät koneellaan vapaudenpatsaan ja lensivät Manhattanin yllä ihmisten ihmetellessä pilvenpiirtäjien ikkunoista näkyä, jota ihmiskunta ei ollut koskaan aiemmin nähnyt. Wrightien innovaatio ja osaaminen levisi ja alalle tuli nopeasti muita tuotekehittelijöitä, koneen rakentajia, reittilentoyhtiöitä, tavararahtifirmoja ja sovelluksia sotilaskäyttöön. Kehitys on jatkunut yli 100 vuotta ja jatkuu yhä.

Wright veljeksillä ei ollut yliopistotutkintoja eikä alan tieteellisestä tutkimuksesta ollut apua lentämisen ongelman ratkaisussa vaikka kyseessä oli tutkittu high-tech ala ja vaikka he lukivat kaiken aiheesta kirjoitetun. Lopulta menestyksen avaimet löytyivät prototyyppileijojen rakentamisesta, niiden lennättämisestä ja kokeiluista, joiden tarkoitus oli selvittää miksi leija pysyi ilmassa ja kuinka sen käyttäytymistä voitiin hallita. Veljeksiä pidettiin kotiseudullaan kylähulluina, joiden kokeiluille naureskeltiin. Toiminta oli kuitenkin hämmästyttävässä määrin nykyisten innovaatio-oppien mukaista: Kysymys on aina ongelmasta ja sen ratkaisusta. Hyödynnetään saatavilla oleva tieto vastaavista ratkaisuista muista yhteyksissä (leijat, tieto niiden aerodynamiikasta)  ja sovelletaan tätä omaan ongelmaan hahmottelemalla oma uniikki ratkaisumalli. Rakennetaan  vaatimaton prototyyppi ja parannetaan sitä saatujen tietojen, kokemusten ja palautteen mukaan. Rakennetaan uusi proto ja ensimmäinen täyden mitan demonstraatio, jolloin opitaan lisää. Rahoitus on hankittava proto/pilot/demo kokeiluille, joka Wrightien tapauksessa saatiin oman yrityksen kassavirrasta. Yksityistä rahaa ei tällaisten kylähullujen radikaaleihin kokeiluihin saisi, joten julkinen rahoitus olisi näihin radikaaleihin hankkeisiin turvattava.  

Oleellista on havaita, että uusi liiketoimintaekosysteemi voi kasvaa vasta kun uusi innovaatio on tehty. Tarvitaan asiaan intohimoisia sitoutuneita”kylähulluja” innovaattoreita, joilla on kyky toteuttaa projektinsa. He tarvitsevat tukea eivätkä hallinnolliset himmelit.   

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset