Jukka Leppälahti Innovaatiokyvykkyys kansalliseksi vahvuudeksi!

Jungner: Jotain on pielessä mutta ei tiedetä mikä?

Monet poliitikot, muut vaikuttajat ja yhteiskunnalliset keskustelijat päätyvät analyyseissään usein toteamaan, että päätöksenteossa ja yhteiskunnan kehittämisessä jokin ei ole kohdillaan. Kyse on siitä, että ei hallita sosiaalisten innovaatioiden kehitysprosessia.

Syntipukki ongelmiin löytyy kuitenkin aina poliittisen vastustajan leiristä, jonka toiminta nähdään muutosvastarinnaksi ja omien etujen härskiksi ajamiseksi tai muuten vaan menneen maailman pönkittämiseksi / markkinaliberaalihörhöilyksi (valitse sopiva).

Kun tällainen asenne ja argumentaatio on vahvistunut ja muodostunut suomalaisessa yhteiskunnassa uudeksi normaaliksi, kiristyy yhteiskunnallinen ilmapiiri emmekä pysty kehitystyöhön tulevaisuuden isojen haasteiden kohtaamiseksi.

Jungner on oikeassa siinä, että Suomi tarvitsee uusia ideoita, joita suomalaisilta kyllä löytyy. Sen enempää hän ei nyt asiaa TV:ssä avannut. Jungnerin huomio voidaan ymmärtää vertaamalla Suomen  tilannetta innokkaaseen innovaattoriin, joka ei hallitse innovaatioprosessin alkeita ja epäonnistuessaan kaupallistamisessa syyttelee asiakkaita, jotka eivät ymmärrä ostaa loistavaa tuotetta. Katkerassa mielessään innovaattori manaa, että jotain on markkinoilla pahasti pielessä mutta mitä? Käytän seuraavassa SOTEA vain esimerkkinä, joka pätee muuhunkin kehittämiseen.

Yhteiskunnan kehittämistä voidaan katsoa sosiaalisten innovaatioiden näkökulmasta, jollainen esimerkiksi SOTE on. Innovaatioiden kehityksen alkuvaiheessa on tärkeintä tunnistaa oikea ongelma ja tuottaa ilman kritiikkiä paljon ideoita siitä kuinka ongelma voitaisiin ratkaista. Ideoiden kehittelyssä on niitä pyrittävä luomaan  laajalti myös oman porukan ulkopuolella. Tärkeintä on rauhassa pohtia mikä on se oikea ongelma, koska jos siinä erehdytään voi monen vuoden työ valua hukkaan, kun ratkaistaan väärää ongelmaa. Onko esim. SOTE:ssa tunnistettu oikea ongelma (maakuntien puute?), jota ratkotaan.

Kun oikea ongelma on tunnistettu, valitaan jatkokehitykseen parhaat ideat. Valinta on syytä tehdä selkeillä kriteereillä ja ottaa huomioon saatavilla oleva tieto. Huomioitiinko SOTE:n ratkaisumallia valittaessa paras heti saatavilla oleva tieto?

Mikään idea ei ole sellaisenaan valmis vaan vaatii kehittämistä. Siksi oleellista on idean kokeilu pienimuotoisesti ja kokeilusta saatavien kokemusten mittaaminen. Mittaustulosten perusteella voidaan tehdä muutoksia tai luopua koko hommasta ilman suurempia vahinkoja, jos valittu konsepti ei toimi. Kehittämistä ei pidä tehdä mutu-tuntumalla vaikka olisi kuinka kiire. Tai siksi, että ”mikään ei ole täydellinen ja joka tapauksessa joudutaan konseptia korjailemaan” Uusi idea on aina epävarma ja siksi sitä voidaan pitää eräänlaisena hypoteesina, jonka toiminta on alussa varmistettava mittauksilla ennen suuremman mittakaavan jatkoa kustannusriskien minimoimiseksi.

Kuvatun kaltainen eteneminen ei ole sidonnainen puolueideologiaan, koska eri vaiheissa päätökset perustuvat avoimeen argumentaatioon ja mittauksiin. Tavoitteista ja ideoista on käytävä laajaa ja avointa yhteiskunnallista dialogia ja kehityksessä käytettävä parasta asiantuntemusta, jolloin vältetään turhat syyttelyt ja voidaan toimia yhdessä. Ymmärtääkseni tätä on ajanut mm Elina Lepomäki. Jungner ja ehkä Harkimo on siis oikeassa ainakin, jos on kyse tällaisen ajattelun edistämisestä yleisemminkin. Tämähän ei Sipilän hallituksessakaan ole ollut kovin suosittua. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän tfhyvarinen kuva
Toivo F. Hyvärinen

Tässähän on todella maltillista ja järkevää ajattelua ilman puoluepoliittista hapatusta ja propagandaa.

Helposti ns uponneet kustannukset ikäänkuin pakottavat väkisin menemään harhapolulla vielä pitemmälle, vaikka olisi jo syytä luopua ja palata lähtötelineisiin ja miettiä uudestaan.

Käyttäjän sepposimonen2 kuva
Seppo Simonen

Katsoin myös Mikael Jungnerin oli Huomenta Suomi mtv 3 kanavalla ja hän tuumaili juuri noin kuten blogisti sanoi.
Ei Jungner niin tyhmä ole ettei tajuaisi missä on vika nyky politiikassa,
hän ei vain ilkeä tunnustaa että vika on juuri että media ja some ovat saaneet otteen politikoista joita media ristiinnaulitsee vuoron perään nyt on ristillä Petteri Orpo.
Politikoista useammista on tullut uhrilampaita median alttarilla. On joitakin politikkoja joilla on vahva itseisarvo ja itsetunto esim. Li Andersson hän ei anna toimittajan hyppiä silmille, vaikken hänen aatettaan kannata.

Käyttäjän tfhyvarinen kuva
Toivo F. Hyvärinen

Petteri Orpo epäonnistui surkeasti ja suorastaan häpeällisesti sisäministerinä.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Poistetaan puoluetuet ja sallitaan edustajiemme äänestää omantuntonsa mukaisesti.

Ja katso, minäkin voin vaikuttaa ilmastonmuutokseen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset