Jukka Leppälahti Innovaatiokyvykkyys kansalliseksi vahvuudeksi!

Tekes/Business Finlandin kriisin tausta

HS julkaisi (3.6.2018) ansiokkaan artikkelin Business Finlandin kriisistä, joka kulminoituu IBM:n kanssa solmittuun suuria veronmaksajien rahoja ohjailevaan sopimukseen ja siihen liittyviin vähintään kyseenalaisiin dealeihin. Aiemmin julkisuudessa (Iltalehti) esitetyt kysymykset oli helppo leimata iltapäivälehtien sensaatiojournalismiksi. Nyt valtakunnan päämedia on artikkelia varten tehnyt perusteellista tutkivan journalistin työtä, jota on vaikea sivuuttaa.

IBM sopimus ja siihen liittyvät dealit ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu, joka kertoo mihin suuntaan suomalaista innovaatiojärjestelmää ollaan johtamassa. Se paljastaa myös poliittisen ohjauksen ja johdon ongelmat suomalaisessa innovaatiotoiminnassa.

Ongelmien juurisyy on kehityksessä, joka alkoi muutamia vuosia sitten ja on vahvistunut koko ajan. https://www.kauppalehti.fi/uutiset/team-finland-sipilan-kasiin/6M9RwzhM

Team Finlandin toimintaa oli arvosteltu ja valtiovalta puuttui peliin. Kritiikki liittyi lähinnä Finpron toimintaan, Tekesin toiminnan palaute yrityksiltä oli huippuluokkaa. Tekes kuitenkin päätettiin lakkauttaa ja luotiin uusi virastosta ja yhtiöstä koostuva hybridiorganisaatio yhdistämällä monimutkaiseen hallintoon Tekes ja Finpro.

Ministeriön ohjauksessa tulostavoitteeksi asetettiin Tekesissäkin oheisessa linkissä kuvattu  palveluehdotusten tekeminen. Kuten linkin uutisessa todetaan …” Jatkossa yrityksille voidaan koota sen tarpeita parhaiten palveleva tiimi yhdistämällä eri organisaatioiden asiantuntemusta. Tiimi suunnittelee asiakkaalle palveluehdotuksen ja huolehtii muuttuvista tarpeista..” Myrkkypilleri oli naamioitu viattomalta kuullostavaan toteamukseen ”palveluehdotuksista” ja” tarpeista huolehtimiseen”.

Monet asiantuntijat ihmettelivät kuinka voidaan tehdä palveluehdotus yritykselle ja luvata rahoitusta, jos sillä ei ole sisällä asianmukaisesti arvioitua rahoitushakemusta? Käytännössä palveluehdotuksessa jouduttiinkin kuvailemaan mahdollisia tukia, jotka kyllä saa muutenkin selville www sivuilta tai pitämällä palaveri Tekesin asiantuntijan kanssa. Kirjallisen palveluehdotuksen mahdolliset lupaukset tulevat myös usein väärinymmärretyksi ja johtavat helposti pidemmälle meneviin tulkintoihin kuten IBM-sopimus.

Toinen ongelma palveluehdotuksissa on se, että ne sopivat huonosti innovaatiotoimintaan. Ekonomistit ja innovaatioasiantuntijat tietävät, että yksittäisen yritysten intressit ja etu eivät välttämättä ole sama kuin kansantalouden etu. Julkisen toimijan on arvioitava kriittisesti ovatko yrityksen ehdotukset laajemmin yhteiskunnan etu. Keskeinen käsite kansantalouden kehityksessä on ns ”luova tuho”, joka tarkoittaa tehottomien yritysten poistumista markkinoilta ja niiden korvaamista uusiin ideoihin ja osaamiseen perustuvilla yrityksillä ja niiden tuotteilla. Julkisen tahon ei pidä palvella tai tukea tehottomia yrityksiä. Sen sijaan huomio ja tuki pitää kohdistaa aidosti uusiin ja lupaaviin, radikaaleihinkin, ideoihin, joita markkinavetoisesti ei saada eteenpäin. Näitä voi kuitenkin arvioida vasta asianmukaisen hakemuksen ja dokumenttien perusteella, jos osaaminen julkisella innovaatiotoimijalla riittää. Erityisesti julkisen toimijan on varottava voittajayritysten valitsemista.

Sen sijaan vientikonsultti Finpron on luontevampaa palvella jo markkinoilla olevien yritysten vientiponnisteluja, varsinkin jos palvelusta perittaisiin markkinahinta.

Innovaatiotoimijalta vaaditaan kykyä ja jämäkkyyttä tehdä oma työnsä tinkimättömästi sortumatta yritysten ja konsulttien joskus taitaviinkin myyntipuheisiin. Tästä tietysti seuraa, että osa yrityksistä väistämättä on tyytymätön innovaatiotoimijan päätöksiin. Osa näistä yrityksistä hyväksyy päätökset, jos innovaatiotoimija on jämäkkä ja osaa kertoa selkeästi perusteet päätöksille. Valitukset kulkeutuvat kuitenkin herkästi myös poliitikkojen ja ministeriön kuuluville, joten innovaatiotoimijalle on elintärkeää poliittisten päättäjien vankka tuki. Muuten työtä on mahdoton tehdä tuloksekkaasti.

Toinen innovaatiotoiminnan menestyksen tae on huippuosaavat innovaatioasiantuntijat. Heidän on tunnettava alansa liiketoiminnan viimeisin kehitys syvällisesti ja osattava linkittää se muiden alojen ja yhteiskunnan kehitykseen. Innovaatiotoimijan sisäisistä arvoista tärkein on sellainen  organisaatiokulttuuri, joka kannustaa asiantuntijoita jatkuvaan kehittymiseen ja sisäiseen kriittiseen keskusteluun. Tällaisten asiantuntijoiden tiimit pystyvät tehokkaimmin näkemään yritysten myyntipuheiden läpi ja arvioimaan yritysten rahoitettavia hankkeita yhteiskunnan kannalta. Tähän pääsemiseksi organisaation johtaminen ja valta-vastuusuhteiden on oltava kristallinkirkkaat. Epäselvät organisaatiot ovat myrkkyä asiantuntijoiden toiminnalle.Liiallinen "ketteryyden ja nopeuden" korostaminen johtaa helposti hosumiseen ja pinnalliseen työhön. 

IBM-sopimus pitää nähdä edellä kuvattua taustaa vasten. IBM-sopimus oli aiesopimus, eräänlainen liian pitkälle mennyt palveluehdotus, jollainen istuu heikosti julkisen innovaatiotoimijan tehtäviin. Hyvää palvelua tarvitaan mutta tämä voi toteutua kun huolehditaan innovaatioasiantuntijoiden osaamisesta. Innovaatiotoimintaan kuuluu innostus, positiivisuus, tarvittaessa ennakkoluuloton nopeus mutta myös näiden kanssa tasapainossa syvällinen osaaminen, tarkkuus, kriittisyys ja kyseenalaistaminen. Nämä ovat kovia vaatimuksia organisaatiolle ja sen ihmisille. Näiden toteutuminen edellyttää innovaatiotoimintaan erikoistunutta organisaatiota (kuten Tekes aikoinaan ennen muutoksia) eikä näihin tavoitteisiin päästä sekoittamalla viestikonsultointi ja innovaatiotoiminta. Suomessa olisi aika miettiä USA:n Darpan kaltaisen erikoistuneen innovaatiotoimijan perustamista. Darpaa käsittelin aiemmassa blogissani: http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235827-konsensus-komite...

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Käytännön tasolla (en ota kantaa organisointiin) tarvittaisiin systeemistä huippuosaamista, millä yhdistellä erilaisia asioita, innovaatioiden edellytyksistä toteutuksiin eri variaatioina sekaantumatta poliittiseen peliin ja valtajärjestelmiin.

Yritin esittää, että kokoaisin Risto Linturin Radikaaleista innovaatioista sellaisen konseptin, jossa on esillä Suomen koko potentiaali, mutta hän esti sen. Ei se olisi hänen firmalleen mitään maksanut.

Nyt meillä on 150 erilaista radikaalia innovaatiota ehdolla, mutta ei niissä juuri mitään tapahdu, koska perehtymisvaihe jokaiseen on liian pitkä. Sitäkin voisi lyhentää Metayliopiston metodiikalla, joka käy kaikkeen oppimiseen ja kehittämiseen.

Ilman nykyistä parempaa tietoa ei mikään hirvittävän hyvä organisaatiomalli innovaatioihin voi menestyä. On siis lähdettävä matalalta, kyvystä oppia elämää ja yhteiskuntaa sekä niiden rajallisuuksia.

Toivottavasti ette poista tätä infoa sivustolta vedoten mainostamiskieltoon! Yhteiskunnan parhaaksi tässä pyritään toimimaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset