Hallitus suunnittelee lisää yritystukia

Kesäkuun puoluekokouksissa päähallituspuolueiden puheenjohtajat raottivat näkemyksiään tulevaisuudesta. Tämän perusteella saamme pian nähdä suorien yritystukien lisääntyvän. Keskustapuolueen perinteiseen linjaan yritystuet sopivat hyvin mutta kokoomuksen myönteinen suhtautuminen yritystukiin on lievästi sanottuna yllättävää.

Sotkamossa Sipilä kertoi, että keskusta on valmis pääomittamaan Terrafamen kaivoksen omistamaa Malminjalostus Oy:tä ensi vaalikaudella sadoilla miljoonilla euroilla, jotta Suomeen saataisiin syntymään yritysklusteri akkuteollisuudessa tarvittavien mineraalien ympärille. Rahat saataneen hyvin tuottavien valtionyritysten osakkeita myymällä (mm Neste oy).

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/sipila-keskusta-panostaisi-…

Vähän aikaa sitten kokoomus hyväksyi Mauri Pekkarisen työryhmän ehdotuksen olla leikkaamatta yritystukia. Nyt Orpo toteaa Sipilän suunnitelmista: …”Tunnistan, että on joitain elinkeinopolitiikan alueita, joissa vaaditaan sellaisia pääomia, että valtion voi olla perusteltua olla starttivaiheessa mukana. Nythän näitä toimintoja menee ulkomaisille toimijoille.”…(HS 9.6.). Lausunto on melko kryptinen mutta sen voinee tulkita tueksi Sipilälle.

Voisi arvata, että tämä toteutetaan perustetun kehitysyhtiö Vake Oy:n kautta. Mutta mihin valtiota tarvitaan akkubisneksessä?

Yritykset löytävät kyllä markkinoilta rahoituksen uusille kannattaville businessideoilleen. Miksi tukea yrityksiä, jotka saisivat rahoitusta muutenkin? Valtion roolia voisi perustella sillä, että kyse on riskisijoituksesta, josta ei voida tietää syntyykö kannattavaa liiketoimintaa. Tästä tietämättömyydestä ei kuitenkaan seuraa se, että valtion pitäisi tähän sijoittaa. Ilmeisesti hallitus olettaa, että valtio tietää rahoitusmarkkinoita ja sijoittajia paremmin mistä businestä syntyy (mm Vapauden voitto, Lepomäki 2018.). Tässä mielessä Orpon positiivinen mutta ”sosialistinen” näkemys sopii huonosti kokoomuksen ajamaan politiikkaan.

On tärkeää huomata ero tällaisen valtion valitseman valtion oman firman busineksen sekä aidon osaamista luovan innovaatiorahoituksen välillä. Esimerkiksi Tekesin rahoitus tähtäsi uuden osaamisen luomiseen tai sellaisten riskipitoisten kehitysprojektien osarahoittamiseen (yleensä max 50%), jotka tällainen riskin jakaminen laukaisi yrityksen itse, ei valtion, valitsemana liikkeelle.

Aidon innovaatiotoiminnan perustelu on huonosti ymmärretty julkisessa keskustelussa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että yritysten hankkeissa luotu uusi osaaminen valuu (spill over efekti) yrityksistä muihin yrityksiin ja vaikuttaa laajalti positiivisesti yhteiskunnassa. Yritykset eivät luonnollisesti ota tätä huomioon mitoittaessaan omia innovaatiopanostuksiaan. Yhteiskunnan kannalta arvioituna yritysten panostusten olisi hyvä olla korkeammat. Tuon ”läikkymisefektin” tähden julkisella vallan kannattaa tarjota porkkanaa (osarahoitusta) ja näin lisätä yritysten panostusta innovaatioihin. Toisin kuin Orpo ja Sipilä, Tekes ei siis valinnut voittajayrityksiä tai voittajatuotteita vaan sen tekivät yritykset. Yritysten esittämistä hankkeista Tekesissä arvioitiin lähinnä syntyvän osaamisen uutuusarvo ja onko mahdollinen hyöty yrityksen onnistuessa riittävä yhteiskunnalle sekä se onko yrityksellä resurssit toteuttaa projekti (50%:n omarahoitus kasassa).

Käytin tässä selvyyden vuoksi Tekesiä esimerkkinä vaikka julkista innovaatiotoimintaa hoitaa nykyään Business Finland, jonka linja on tunnetusti hakusessa ja selviää ajan myötä. Suurena vaarana on kuitenkin ajautuminen yhä lähemmäs perusteita vaille olevia yritystukia ja näitä ilmankin menestyvien yritysten palvelua.

 

jukkakleppalahti
Sitoutumaton Kerava

TkT, Innovaatioasiantuntija ja tutkija. Opi perusasiat.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu