Mistä löytyisi uusi nuori Linkola vihreiden puheenjohtajaksi?
Luonnonsuojeluaatteen Suomeen tuonut ja tätä kautta vihreän liikkeen syntyyn ratkaisevasti vaikuttanut Pentti Linkola joutui pettymään jo 1980-luvulla vihreisiin. Todellinen luonnonsuojelu korvautui ympäristönsuojelulla ja vesittyi. Myöhemmin vihreyteen liitettiin vahvasti asioita, joilla ei ole mitään tekemistä luonnonsuojelun kanssa. Luonnonsuojelu korvautui seksuaalisten vähemmistöjen, feministien ja pakolaisten etujen ajamisella. Samaan aikaa tapahtuva kiihtyvä luonnon tuhoutuminen ja vihreiden saamattomuus kauhistutti Linkolaa.
Pettyneenä Linkolan huomasi vihreiden todellisten luonnonsuojelutekojen puuttuvan ja toiveiden suuntautuvan ”vetelehtivään yhdessäoloon, loputtomasti viisasteleviin palavereihin ja nokkelaan kirjoitteluun”. Linkola näytti arvostavan vihreistä lähinnä Osmo Soininvaaraa ja Eero Paloheimoa vaikka olikin joistain asioista heidän kanssaan eri mieltä. Vihreän liikkeen laajentuessa mukaan tuli niin sekalaista porukkaa, ettei vahvaa luonnonsuojeluagendaa syntynyt. (Riitta Kylänpää, Pentti Linkola, ihminen ja legenda, 2017).
Kun vihreiden toimintaa katsoo nyt vuonna 2018, voi vain ihmetellä kuinka kaukonäköinen Linkola oli tässäkin. Vihreiden puuhastelusta äänestäjän mieleen viime ajoilta on jäänyt lähinnä pakolaisia palauttaneen lentokoneen lyhytaikainen kaappaus ja seksuaalivähemmistöjen iloiset juhlat.
Linkolan kaipaamia aatteellisia johtajia ei ole nuoremman väen joukosta noussut. Soininvaara ja Paloheimo ovat jo eläkeiässä. Soininvaara on ilmoittanut kiinnostuksen politiikkaan vähentyneen politiikan viihteellisyyden vuoksi. Paloheimon mukaan ekokatastrofi ja yhteiskunnallinen katastrofi etenevät rinnakkain. Molemmat kiihdyttävät toisiaan ja ovat maailmanlaajuisia, ja kummankin pohjimmainen syy on väestönkasvu. Hänen mukaansa ”Maailmanloppu ei ole tulossa vaan menossa. Me elämme sen keskellä.” Vuonna 2010 Paloheimo ilmoitti eroavansa vihreistä vastalauseena sille, että puolue kannatti hänen mukaansa ”ylimitoitettua muuttoliikettä”.
Nuoria vihreitä ei näytä Linkolan viitoittama luonnonsuojelu vakavissaan kiinnostavan eikä 60-70-80 luvuilla esiin astuneille visionääreille ole syntynyt työn jatkajia. Jos uskoo ekokatastrofin olevan menossa, puheenjohtajaksi valittava ja kaikkia miellyttävä kohteliaan korrekti ikääntynyt herrasmies Pekka Haavisto voisi herättää epätoivoa. Ainoa tavoite tällä valinnalla näyttää olevan vaalimenestyksen takaaminen.
Ennen puheenjohtajavalintaa nuorten vihreiden kannattaisi lukea edellä mainittu Linkolan elämänkerta ja vaikka vuonna 1972 ilmestynyt Linkolan kirja Unelmat paremmasta maailmasta ja miettiä valintoja vielä kerran. Sitten voisi uuden nuoren puheenjohtajan johdolla tehdä puolueelle konkreettisen toimintaohjelman luonnon suojelemiseksi ja unohtaa muu hömppä. Kannatuskin saattaisi lähteä kasvuun. Mutta mistä löytyisi uusi nuori Linkola?
Vartiallekin riitti pelleily, jäljellä väsyneitä sanonko keitä? Vieraileva professori hiilijaloittelee Afrikassa. Kokeilkaa Hassia, sehän deleettaisi vihreät mennen tullen ihan vain kunnioituksesta Vihreiden keksijään Stasin marcud Wolffiin.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä Haavisto saa vihreiden kentän liikkeelle, ja kannatus nousee varmaan sinne 15% hujakoille, se on kilpailijoille todella paha juttu.
Kokoomus taitaa eniten olla kusi sukassa.
Ilmoita asiaton viesti
Linkolan luonnehdinta vihreistä:
https://www.youtube.com/watch?v=cOP9K36HOmg
Ilmoita asiaton viesti
Miksi Linkola on ylipäätään nostettu jakkaralle? Hän on juttujensa perusteella vihreä natsi, rasisti, ekoterroristi ja ihmisvihaaja. En löydä mistään hänen jutustaan siinä määrin järkevää että miehestä kannattaisi tehdä jotain profeettaa. No, joku voi löytää terroristien avoimesta tukemisesta ja suurkaupunkien vesijohtoveden myrkyttämisestä jotain hienoa, vain paria Linkolan aivopierua lainatakseni.
Muistaakseni Kotkan Ympäristöseura teki kaverista kunniajäsenen ja kun yritin kysellä asiasta em. perusteilla paikallisen median sivuilla, kyselyni sensuroitiin.
Ilmoita asiaton viesti
Hämmentävää, en juuri koskaan ole Majurin kanssa samaa mieltä, mutta nyt hänen kysymyksessään on kyllä pointti. Vihreitä tunteella vastustavat vetoavat usein Linkolaan, mutta tosiasiassa olisivat kauhistuneita jos meillä aidosti olisi Linkolalainen puolue keskikokoisten puolueiden joukossa. Käytännössä nämä linkolalaishaikailut vihreiden suhteen ovat lähinnä älyllistä epärehellisyyttä. Muka toivotaan, että vihreät olisivat ehdotonta ääriporukkaa, mutta oikeasti halutaan vain kyseenalaistaa vihreitä koska vihreät ovat silti liian paljon ympäristön puolella eikä kriitikoiden oman tuhlaavamman elämäntavan kannattajia.
Ilmoita asiaton viesti
Vastaus tuohon löytyy jos luet tuon mainitsemani uuden elämäkerran.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki puoluetoiminta on yhteistoimintaa ja kompromisseja niin puolueen sisällä kuin puolueiden välisessä yhteistyössä. Ääriajattelu on ajattelua jossa kompromisseillä ei ole osaa eikä arpaa. Linkola tai hänen kaltaisensa mahdollinen uusi versio eivät ehdottomuudellaan sovi politiikkaan eikä missään mielessä puolueiden johtoon. Sillä hänen vetämänsä puolue olisi lopultakin pelkkä yhteistyökyvytön rakkikoira. Minun näkemykseni on, että Linkolan ajattelun paras puoli on se, että se osoittaa vihreät järkeväksi maltilliseksi voimaksi, sillä ajattelullaan hän osoittaa mitä vihreä radikalismi voisi olla.
Ilmoita asiaton viesti
Majurin kommentti on vetelä. Linkola on aito, rehellinen ja myös käytännössä ajatusmaailmaansa toteuttava ajattelija, jota on todella paha tuomita väärässä olijaksi.
Tapasin miehen kerran 1990 – luvun puolivälissä, kun hän oli tulossa ympäristökonferenssista Saksasta polkupyörin muiden käyttäen lentokoneita.
Tällä viikolla uutisoitiin, että vain 1960 vuodesta lähtien 65 % ja jossakin mantereilla jopa 75 % selkärankaisista on hävinnyt ihmisen toimien seurauksin homo sapiensin määrien kasvaessavilman mitään rajoja.
Ilmoita asiaton viesti
Linkolaa voi toki arvostaa osaavana sanankäyttäjänä siinä missä Timo Hännikäistäkin. Hän on myös ollut uraauurtava ja ahkeruudessa ja osaamisessaan muita päätä pidempi kenttäornitologi. Näistä ansioistaan häntä on kiitetty ja palkittukin. On moni tunnustus jäänyt saamatta ja vastaanottamattakin.
Sitten on tuo pimeä puoli ja ne synkeät, lähes koko elämänmittaisesta masennuksesta ja jyrkästä kulttuuripessimismistä nousevat ajatukset.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri noin. Pessimismi sai vallan kun 70-luvulla Linkola näki syntyneen tuhon luonnossa. Mutta puhun blogissa nuoresta Linkolasta, joka ei ollut pessimisti.
Ilmoita asiaton viesti
Sanoisin että kovin vähän olen seurannut Linkolan mielipiteitä, mutta esim. hänen käsitys väestön kasvavasta ongelmasta miellyttää minua. Jos todella vihreät olisivat Linkolan kanssa edes tuosta samaa mieltä, niin kannatus voisi olla paljon suurempaa…
Ilmoita asiaton viesti
Kenestä Seppo haluaisi aloittaa karsimisen, jotta vihreiden äännestäminen saisi puhtia.
Ilmoita asiaton viesti
No vaikkapa syntymättömistä sieluista. Eikö Linkolan varoitukset väestön räjähdysmäisestä kehityksestä tulisi ottaa ihan vakavasti? Maailman luonnon varat eivät kestä loputtomiin.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös ongelma Suomessa ole nimenomaan liian pieni syntyvyys?
Ilmoita asiaton viesti
Miksi arvasin, ettei ainakaan itsestäsi tai lapsistasi. Miten omat lapsenlapset tai lapsenlapsenlapset?
Ilmoita asiaton viesti
Aina kun sininen sanoo sanan kannatus, niin pääsee tahaton naurunpyrskähdys, mistähän se johtuu. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Jukka, olen samaa mieltä kanssasi. Tarvitaan Aitovihreät -puolue.
Hauska tämä Anja Musakan näkemys blogissani viime keväänä:
”Edellisten eduskuntavaalien edellä löysin jostain kaikkien nykypuolueiden historian ja kehityksen tähän päivään. Vihreiden synnyn muistaa varmaan moni (Komsi, Krohn, Soininvaara, olihan siellä Haaviston Pekka ja telaketjuköyttäytymiset hakkuiden estämiseksi). Silloin he vaivoin saivat 1-2 kansanedustajaa. Vihreiden kansanliike kuitenkin vähitellen laajeni, kunnes yksi ja toinenkin puolue rupesi puhumaan luonto/ympäristöarvoista ja Vihreät vähitellen menettivät kärkipuolueasemansa luonnon moninaisuuden olemassaolon puolustajana, kun joka puolue alkoi sitä omasta näkövinkkelistään ”puolustaa”. Vihreidenkin piti alkaa kehitellä muitakin äänestäjiä houkuttelevia asioita ajettavaksi. Siten Vihreiden alkuperäinen agenda pikkuhiljaa muiden puolueiden omiessa aihetta liudentui milloin miksikin ja nykyään vihreyttä on kaikki, mikä vähänkin haiskahtaa ympäristöltä rakennusmääräykset mukaan lukien. Jos edellisessä hallituksessa ns. entiset, oikeat vihreät jotain yrittivät ajaa, niin oli näitä muita ”vihreitä”, jotka heti kamppasivat. En yhtään ihmettele Soininvaaran älykkönä hyppäämistä ulos hiekkalaatikolta.
Viimeisinpänä nyt nähtiin vihreän väriseksi muuttuva PM, joka lanseerasi realistisen äpärekakkaransa. Ei taida äpäre näillä kuivilla kovinkaan hyvin pelloilla kasvaa.
Luonnonsuojeluliiton ajatus on mielestäni tärkeää, mutta siihen ei taas sovi Sipilän ajama realistinen vihreys Talvivaaroineen ja järvien suolajärviksi muuttamisineen.
Vihreydellä ja ”vihreydellä” on isot eronsa. Näin iltatokkurassa juohtui ajatus, että keskustalaisten realistinen vihreys on kuin käki, joka munii toisen pesään yrittäen tuhota alkuperäisen pesän poikaset (ja että alkuperäinen emo ruokkii tämän käenpoikasen)
Lähde:
”Nyt olisi ”aitovihreälle” puolueelle tilaa Suomen puoluekentässä!” (1.5.2018)
http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254703-ny…
Ilmoita asiaton viesti
Pentti Linkola ei todellakaan tuonut luonnonsuojeluaatetta Suomeen, tuo on ihan höpöjuttua. Surkeaa tiedonpuutetta Suomen aatehistoriasta. Vihreitä vastustavat änkyräsedät vetoavat aina Linkolaan, vaikka eivät taatusti itse ole ikinä tehneet mitään luonnonsuojelun edistämiseksi. Ympäristönsuojelun ja luonnonsuojelun keinotekoinen erottaminen muuten loppui jo 1970-luvulla.
Mikä muu puolue kuin Vihreät on yhtä johdonmukaisesti edistänyt luonnonsuojelua? Siis jos perinteisesti, osin vanhanaikaisesti tarkoitetaan taloudelliselta luonnonoloja muuttavalta toiminnalta suojeltujen alueiden lisäämistä? Muut puolueet ovat vanhanaikaisia eturyhmäpuolueita, joiden luontomyönteisyys katoaa kuin vappupuheen kaiku tyhjälle torille heti, jos oman väen pitäisi jostain tinkiä luonnon hyväksi.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tulee ilmaston muutokseen, maapallon lämpenemiseen ja lajien
nopeaan sukupuuttoon kuolemiseen, niin juna meni jo 50 vuotta sitten.
Käytännössä elämme nyt muutaman kymmenen vuoden saattohoitojaksoa…
Ilmoita asiaton viesti
”Mistä löytyisi uusi nuori Linkola vihreiden puheenjohtajaksi?”
Eikö nuori Linkola iloinnut aina kuultuaan yritysjohtajan murhasta (Bader-Meinhof-ryhmän aikoihin) ja ihmishenkiä vaatineista katastrofeista? Hän asetti ainakin nuorena luonnon ihmisen edelle, ja piti ihmistä jokseenkin tarpeettomana rasituksena maapallolle. Saisiko tällä ohjelmalla ihmisiltä ääniä?
Ilmoita asiaton viesti
Nuorena Linkola vielä uskoi, että ihmiskunta voisi viisastua ja panna rajat omalle hillittömälle kasvulleen ja luonnon tuhoamiselle. Kun hän huomasi, että näin ei käynyt, valtasi mielen pessimismi ja radikaalit ajatukset.
Vihreä liike puolueeksi muututtuaan luopui kaikista ihanteistaan ja ”puolustaa luontoa” vain opportunistisista lähtökohdista. Linkolan ajatuksille täysin vastakkaisia ovat nykyvihreiden maahanmuuttopolitiikka ja soininvaaralainen kaupungistumisen kannattaminen. Vihreä värikin puolueen tunnuksena taitaa viitata enemmän islamin kannatukseen!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos informatiivisesta kommentistasi!
Ilmoita asiaton viesti
Depressio oli niin voimakas, että Pentti joutui aika ajoin turvautumaan sairaalahoitoon.
Ilmoita asiaton viesti