Mistä löytyisi uusi nuori Linkola vihreiden puheenjohtajaksi?

Luonnonsuojeluaatteen Suomeen tuonut ja tätä kautta vihreän liikkeen syntyyn ratkaisevasti vaikuttanut Pentti Linkola joutui pettymään jo 1980-luvulla vihreisiin. Todellinen luonnonsuojelu korvautui ympäristönsuojelulla ja vesittyi. Myöhemmin vihreyteen liitettiin vahvasti asioita, joilla ei ole mitään tekemistä luonnonsuojelun kanssa. Luonnonsuojelu korvautui seksuaalisten vähemmistöjen, feministien ja pakolaisten etujen ajamisella.  Samaan aikaa tapahtuva kiihtyvä luonnon tuhoutuminen ja vihreiden saamattomuus kauhistutti Linkolaa.

Pettyneenä Linkolan huomasi vihreiden todellisten luonnonsuojelutekojen puuttuvan ja toiveiden suuntautuvan ”vetelehtivään yhdessäoloon, loputtomasti viisasteleviin palavereihin ja nokkelaan kirjoitteluun”. Linkola näytti arvostavan vihreistä lähinnä Osmo Soininvaaraa ja Eero Paloheimoa vaikka olikin joistain asioista heidän kanssaan eri mieltä. Vihreän liikkeen laajentuessa mukaan tuli niin sekalaista porukkaa, ettei vahvaa luonnonsuojeluagendaa syntynyt. (Riitta Kylänpää, Pentti Linkola, ihminen ja legenda, 2017).

Kun vihreiden toimintaa katsoo nyt vuonna 2018, voi vain ihmetellä kuinka kaukonäköinen Linkola oli tässäkin. Vihreiden puuhastelusta äänestäjän mieleen viime ajoilta on jäänyt lähinnä pakolaisia palauttaneen lentokoneen lyhytaikainen kaappaus ja seksuaalivähemmistöjen iloiset juhlat.

Linkolan kaipaamia aatteellisia johtajia ei ole nuoremman väen joukosta noussut. Soininvaara ja Paloheimo ovat jo eläkeiässä. Soininvaara on ilmoittanut kiinnostuksen politiikkaan vähentyneen politiikan viihteellisyyden vuoksi. Paloheimon mukaan ekokatastrofi ja yhteiskunnallinen katastrofi etenevät rinnakkain. Molemmat kiihdyttävät toisiaan ja ovat maailmanlaajuisia, ja kummankin pohjimmainen syy on väestönkasvu. Hänen mukaansa ”Maailmanloppu ei ole tulossa vaan menossa. Me elämme sen keskellä.” Vuonna 2010 Paloheimo ilmoitti eroavansa vihreistä vastalauseena sille, että puolue kannatti hänen mukaansa ”ylimitoitettua muuttoliikettä”.

Nuoria vihreitä ei näytä Linkolan viitoittama luonnonsuojelu vakavissaan kiinnostavan eikä 60-70-80 luvuilla esiin astuneille visionääreille ole syntynyt työn jatkajia. Jos uskoo ekokatastrofin olevan menossa, puheenjohtajaksi valittava ja kaikkia miellyttävä kohteliaan korrekti ikääntynyt herrasmies Pekka Haavisto voisi herättää epätoivoa. Ainoa tavoite tällä valinnalla näyttää olevan vaalimenestyksen takaaminen.

Ennen puheenjohtajavalintaa nuorten vihreiden kannattaisi lukea edellä mainittu Linkolan elämänkerta ja vaikka vuonna 1972 ilmestynyt Linkolan kirja Unelmat paremmasta maailmasta ja miettiä valintoja vielä kerran. Sitten voisi uuden nuoren puheenjohtajan johdolla tehdä puolueelle konkreettisen toimintaohjelman luonnon suojelemiseksi ja unohtaa muu hömppä. Kannatuskin saattaisi lähteä kasvuun. Mutta mistä löytyisi uusi nuori Linkola?

 

jukkakleppalahti
Sitoutumaton Kerava

TkT, Innovaatioasiantuntija ja tutkija. Opi perusasiat.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu