Sberbankin Esko Ahon outo hyökkäys Helsingin Sanomia vastaan
Helsingin Sanomien toimittaja kirjoitti viikonloppuna tärkeän ja monipuolisen jutun Esko Ahosta ja hänen roolistaan venäläisen Sberbankin hallituksessa. Sberbank on sekä Euroopan unionin että Yhdysvaltain asettamien pakotteiden kohteena. Aho on toimittajan mukaan painostanut jutun hyllyttämiseen ja toimittajan mukaan esittänyt uhkaavia vihjailuja. Aho syyttää Hesaria mielikuvajournalismista.
https://twitter.com/svuorikoski/status/1069312916489453568
Ahon mennessä Sperbankiin käytiin julkisuudessa keskustelua onko asema sopiva Suomen entiselle pääministerille? Nyt Ukrainan kriisin kärjistyessä on entistä tärkeämpää miettiä onko tällainen Suomen edun mukaista. Käytetäänkö Ahoa hyväksi yhtenä palana Venäjän toimien hyväksyttävyyden lisäämiseksi? Joka tapauksessa ottamatta kantaa itse Ahon asemaan, voi todeta avoimen ja vapaan keskustelun olevan äärimmäisen tärkeää sananvapauden ja päätöksenteon kannalta, joten Ahon käsitystä sananvapaudesta ja hyökkäystä Hesaria vastaan voi pitää outona.
Aikoinaan pääministeri Sipilä ei nähnyt pakotteista huolimatta ongelmaa siinä, että entinen pääministeri Esko Aho oli ehdolla Venäjän suurimman pankin Sberbankin hallitukseen. Voisi kuvitella Sipilän puolustavan Ahoa myös yhteenotossa HS:n kanssa, onhan hänelläkin kokemusta toimittajien painostamisessa.
https://www.suomenmaa.fi/uutiset/sipila-ei-nae-esteita-ahon-ehdokkuudell…
Suomen kuvalehden Vuorikosken twiiteissä julkaisemasta Ahon kirjeestä HS:lle käy ilmi kuinka Aho ihmettelee, ettei juttu ollut sellainen kuin hän kuvitteli. Aho unohtaa, ettei lehdistön tehtävä ole palvella valtaapitäviä vaan kansalaisia. On hienoa lukea Twitteristä HS:n päätoimittaja Kaius Niemen vastaus: ”..Kun toimittaja haastattelee vallankäyttäjää, kysyy yleisön puolesta kriittisiä kysymyksiä ja antaa lukijan lopulta tehdä johtopäätöksensä, sitä on tavattu kutsua laatujournalismiksi – ei mielikuvajournalismiksi.”
Suomalaisia on vuosien mittaan aina ollut venäläisten palveluksessa. Mieleen tulevat ensimmäisinä Mannerheim , OW: Kuusinen ja Lipponen, puhumattakaan tehtaankadulla juoksijoista.
Sitä yhteistä kun on 1000-vuotta ja 1000 kilometriä.
Toimiiko mieleståån isänmaan hyväksi vai oman (kuvitellun) etunsa vuoksi, on sitten toinen asia.
Ilmoita asiaton viesti
Monenlaista ko-operanttia ja peluria meillä on aikojen saatossa ollut idän suuntaan; kuka enemmän opportunistinen, kuka taas vähemmän, jotkut eivät lainkaan.
Viimeksimainittuun ’ei-lainkaan-opportunistinen’ ryhmään kuuluu mielestäni C.G.E.Mannerheim. Marski toimi itseään säästämättä aina isänmaansa Suomen hyväksi. Kanniston mainitsema O.W.Kuusinen on joka suhteessa Mannerheimin vastakohta.
Mitä tulee ex-pääministereihin P.Lipposeen ja E.Ahoon niin heidän vaikuttimensa jäävät kaiketi pelkästään henkilökohtaisen edun vaalimisen tasolle. Isänmaa ja sen etu on heille – sellainen kuva on syntynyt – taakse jäänyttä elämää.
Ilmoita asiaton viesti
Mainitsin Mannerheimin, koska yhteys itään on jatkuvaa ja sellaisena pysyvää.
Maantieteelle emme voi mitään.
Miten yhteyksiä ja kokemusta käytetään Suomen hyväksi on asia erikseen.
Ilmoita asiaton viesti
”Marski toimi itseään säästämättä aina isänmaansa Suomen hyväksi.” Pitää toki kirjaimellisesti paikkansa, kunhan muistetaan, että Mannerheimista tuli sotamarsalkka vasta vuonna 1933.
Elämänsä ensimmäiset 50 vuotta Gustaf Mannerheim tietenkin toimi isänmaansa Venäjän hyväksi, etenkin vuosien 1904–05 Japanin sodassa ja vuosien 1906–08 Aasian tutkimusretkellä.
Esko Aholla ei ole vastaavaa perustetta.
Ilmoita asiaton viesti
Käytin Mannerheimista lyhyen kompaktia (!) nimitystä Marski, joka suomalaisten käyttämänä on tavallaan vakiintunut ko. vapaaherran ”erisnimeksi”. Siinä merkityksessä se ei ensi sijassa määrittele sotilasarvoa vaan henkilön.
Useimmille suomalaisille Mannerheim on kansallinen sankarihahmo, jonka tunnistamiseen ei ole tarpeen liittää aatelisarvoa, ei sotilasarvoa, ei Nikolai II:n kruunajaisia tai Japanin sotaa, Puolan rintamaa tmv. määreitä.
”Esko Aholla ei ole vastaavaa perustetta.” Niin, Aholla ja Mannerheimilla ei ole paljoa yhtäläisyyttä. Ei ainakaan ole perustetta sentään katsoa, että Aho olisi isänmaa-kysymyksessä toiminut käänteisesti Mannerheimiin verrattuna.
Ilmoita asiaton viesti
Ammattipolitiikon ura Ahon kannalta alkoi olla riskialtis. Alkoi ura hallitusammattilaisena yrityksissä. Toki palkkahomma Nokialla oli siinä välissä.
Tuskin Sberbank hänet otti pankkialan erikoisosaajana. Saattaa olla, että Ahon paikka hallituksessa on epävakaa ja luo paineita outoon käyttäytymiseen. Ruuti on kastunut.
Ilmoita asiaton viesti
Suurin ongelma tässä on Ahon pyrkimys sensuroida lehdistöä ja painostaa toimittajaa.
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä ja Ahon palkanmaksaja painostaa Ahoa, jonka painoarvo vaikuttajana on romahtanut. Jos näin on. Ahon tekemisistä ei kannata huolestua.
Ilmoita asiaton viesti
Minulle ei koskaan selvinnyt mitä Aho Nokialla teki? Oliko sekin joku Kepujunailu.?
Lähtöhän hänellekin sieltä tuli.
Hesarin juttu oli hyvä. Olen pari kertaa kuullut Ahoa livenä seminaareissa ja aika syvä jälki taisi pressavaalien tappiosta jäädä. Tuo reaktio HS artikkeliin vain vahvistaa käsitystäni. Nyt hän on ihan tavis VTM joskin ylittää 5600€/kk rikkausrajan selvästi.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ainakaan suunnitellut kännyköitä 🙂
Jonkunlainen yhteiskuntasuhdejohtaja.
Ilmoita asiaton viesti
Minun ymmärtääkseni kaikki Ahon virat, Nokia mukaanlukien, ovat olleet jonkin tasoisia palkkiovirkoja tai ”suhdetoimintavirkoja, jossa firmat ovat pyrkineet hyödyntämään hänen oletettuja suhteita hallinnon keskiöön”
Minusta itsenäisen Suomen entisen pääministerin ei pitäisi olla missään Venäläisessä pankissa töissä tai olla mitenkään promovoimassa Venäjän strategisia alistusintressejä kuten Nordstreamit
Ilmoita asiaton viesti
Se koira älähtää, johon kalikkka kalahtaa. Ties minkälaisia juttuja vielä paljastuukaan. Rahalla on ihmeellinen voima, etenkin niihin, joilla ei ole mitään periaatteita.
Ilmoita asiaton viesti